Vappuvalmisteluja

Hyvin erikoisia vappuvalmisteluja tullut tehtyä tänään...

Olin oudossa työhaastattelussa. Minulla oli kaikki mahdolliset opiskelu-ja työtodistukset mitä vain mahdollista, mutta haastattelijani ei niitä kysellyt. Häntä kiinnosti vain se, että minulla on ajokortti (joka minulla kyllä on, tosin melko tuore). Muutenkin haastattelu kesti vain noin 10min. Aikaisemmin olen tottunut työhaastatteluihin, joissa on kerrottava harrastuksista, perheestä yms. ja ne kestävät jonkun 45 minuuttia. Nyt tuntui, että lähinnä minä olin kyselijän roolissa. Kyselin kaikkea kyseisestä työstä, työajoista ja työtehtävistä. Saa nähdä, saanko kyseistä työtä. Ainakin vanhassa työpaikassani olisi kuulemma tarvetta työntekijälle. Haluaisin vain kokeilla jotain uutta.

Iltapäivällä sain jonkin ihmeellisen reppuhepulin. Reppuahan en ole juuri käyttänyt sitten ala-asteen ensimmäisen luokan. Nyt sitten tuntui, että vappuna on oltava reppu ja siksi minun oli sovitettava kaikkia mahdollisia kivoja reppuja mitä kotoa löytyi. Kivoiksi lukeutuivat nahkaiset reput ja yksi sellainen romanttinen kukkaiskuviollinen kangasreppu. Äidin nuoruuden Fjällräven Kånken-reppua en löytänyt. Siitä on hauskasti punainen väri kulunut. Lopulta valitsin ruskean nahkarepun.

Mietin pääni puhki, mitä kivaa haluaisin huomenna tehdä kun hengailemme puistoissa. Keksin, että olisi kiva pelata korista tai potkia jalkapalloa. Vaikka vain syötellä ja jutella samaan aikaan. Normaalikokoiset pallot ovat kovin isoja, joten kipitin ostamaan pienen fudiksen. Se maksoi 12,90€ Prismasta. Kiltti myyjämies täytti pallon ilmalla puolestani.

Sadetta on luvattu, joten fudista potkiessa kädet eivät likaannu. Jalkapalloa pelaava kaverini on ainakin innoissaan. Lisäksi innostuin lakkaamaan kynnet.:)

Hieman nuhruiset vappukynteni. Tuo alempi käsi onnistui paremmin.

Reppu, haalarit ja minifudis. Näistä on vappuni tehty.

Reppu on aika täysi.

HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE!!:):))

Juhlia ja univelkoja

Huh,

En ole aikoihin kirjotellutkaan tänne. Pahoitteluni. On vain ollut niin kiireistä juhliessa. Kyllä, välillä on hyvä antaa opiskelijaelämän viedä mukanaan. No, kyllä se taisi hieman lähteä myös käsistä. Myönnetään.

Jokatapauksessa ajattelin kertoa teille näistä parista opiskelijatapahtumasta, joissa olin mukana ja yhdistä pitämistäni juhlista.=)

11.4.
Oli Hukkaputki. Se on kauppatieteellisen opiskelijoiden järjestämä appro, jossa seikkaillaan itä-Helsingissä. Muodostimme kolmen kaverini kanssa 4 hengen joukkueen ja matkustimme metrolla Mellunmäkeen ensimmäisille. Mellunmäessä oli tungosta. Baari oli aivan täynnä muita approilijoita ja muut ihmiset katselivat haalarikansaa ihmeissään. Eräs vanhempi pappa innostui nähdessään meidät jonottamassa ja puheli kovasti. Hän oli söpö. Olisin voinut vaihtaa papan kanssa ajatuksia pitempäänkin ellei hän olisi pyytänyt minua tanssimaan erään humpan aikana.

Kiersimme Kontulan ja Itäkeskuksen baareja, kunnes tajusimme, että on vain tunti aikaa saada loput leimat suorituskorttia varten. Totesimme Kaisaniemessä olevan riittävästi baareja ja suuntasimme mm. Molly Malone´s:in ja On The Rocksiin. Sieltä kipitimme hakemaan haalarimerkkimme KY-talolta. Tuntui, että oli kauhea kiire koko ajan. Saatuamme merkit, menimme tiedekuntamme hengailumestaan. Sinne oli kerääntynyt muitakin. Hukkaputken jatkopaikkana oli yökerho Circus.  Siinä yhdentoista aikoihin päätimme mennä katsastamaan jatkopaikan meiningin. Se oli hurja ja vei mennessään. Pian löysimme itsemme yläkerrasta 25e kuohuviinipullon kanssa tiputtelemasta jääpaloja toistemme vaatteiden alle.

Haalarikansaa Circuksen narikassa.

Ilta oli mukava ja olin aivan poikki sen jälkeen. Onnistuin kolauttamaan polveni johonkin ja nyt siinä on iso mustelma. Lisäksi puhelimeni katosi, mutta onneksi se löytyi. Harmitti kovasti, että se katosi.



17.4.
Oli Helsinginkadun appro. Parhain appro ja toinen kertani. Olimme monta kertaa yrittäneet kavereideni kanssa saada liput kyseiseen tapahtumaan, mutta emme olleet onnistuneet, sillä tapahtuma on kovin suosittu. Maanantaina 15.4. kaverini laittoi viestiä, että oli saanutkin meille liput! En ollut uskoa, sillä olin jo ajatellut etten pääsekään. Tosiasiassa monet liput tulevat juuri viime hetkellä myyntiin, sillä monet rohmuavat niitä ajoissa kavereilleen tai heille ilmaantuu jokin este myöhemmin.

Lähdimme approon Kuudelta Linjalta. Saimme suorituskortit ja rannekkeet. Suuntasimme helsinginkadulle. Ihmisiä oli vielä enemmän kuin Hukkaputkessa. Etsimme baarit, joissa jonot näyttivät etenevän reippaasti. Välillä joku pyysi kanssaan istumaan ja vaihdoimme kuulumisia, kunnes oli taas jatkettava matkaa. Eräs kaverini oli aloitellut viinillä ja syönyt huonosti, joten hän humaltui melko nopeasti. Yritimme huolehtia hänestä ja ostaa hänelle vettä, mutta jossain vaiheessa hän onnistui kadottamaan lompakkonsa. Onneksi se löytyi pienen etsinnän jälkeen Kurjenlennosta. Kiitos ihanalle baarimikolle.

Loppuillasta törmäsimme muihin tiedekuntalaisiimme. Muodostimme ison ryhmän jonka kanssa vietimme loppuillan. He olivat hauskoja. Aika riensi ja pian tuli kiire hakea suoritusmerkit. Kävimme pikaisesti hämeentiellä asuvan kaverini kodissa ja matkasimme jatkopaikalle Circukseen. Siellä oli hirveä jono ja tungos.

Hesarin appron suorituskortti leimoineen ja suorittamani tutkinnon merkki.

19.4.
Kutsuin kymmenen kaveriani kylään. Olin leiponut kaksi tiikerikakkua, koska ensimmäinen oli juuttunut kiinni vuokaan ja mennyt aivan murusiksi, kun yritin irrottaa sitä. Toinenkin kakku jäi kupuun kiinni mutta irtosi vähemmällä väkivallalla. En ymmärrä miksi näin kävi. Aina ennen olen onnistunut tiikerikakun tekemisessä. Se on bravuurini. Tykkään voidella vuoan voilla. En laita korppujauhoja, koska haluan kakun pinnan olevan kauniin kiiltävä. Ensi kerralla kun leivon vieraita varten, laitan sekä voin että korppujauhot.:p

Tiikerikakku tekeillä.

Lisäksi leivoin paljon kehuja saaneen juusto-kinkkupiirakan, johon laitoin kinkun tilalle fetaa ja paprikaa. Monet ystävistäni ovat kasvissyöjiä, joten halusin että kaikki voivat maistaa kaikkea.

Piiras. Nam:)

Illalla pelasimme iältään 8+ vuotiaiden peliä Tylypahkan arvoitus. Siinä piti arvata kuka professori on nähnyt, että joku on tehnyt jollekin tietyn loitsun. Vastaus löytyi Pörrön lattialuukun alta.

En voi kuvitella, miten hieman yli kahdeksan vuotiaat pystyvät pelaamaan tuota peliä. Se tuntui meistäkin hieman hankalalta aluksi. Kuuntelimme samalla Queenin ja Gary Mooren keikka DVD:itä ja söimme. Pelasimme myös korttia ja shakkia. Illemmalla osa halusi katsoa Helmiä ja sikoja-leffan. Minä pelasin Playstationia. Pelasimme Crash Bandicootia ja Mikki hiirtä. Voi, olin pelannut noita lempi pelejäni viimeeksi varmaan ala-asteella. Oli hämmentävää, miten paljon muistinkaan eri tasoista ja ylipäätään miten mahaplätsi tehdään.:D

Pari kaveriani virittelivät ja soittivat kitaroita, juttelimme kaikenlaisia syviä. Jutteleminen on kivaa. Haluan kertoa asioista oman mielipiteeni ja kuunnella, mitä mieltä muut ovat. En todellakaan pidä väittelemisestä, mutta haluan katsoa asioita eri näkökulmista. Se avartaa.

Yöllä saatoin kaverini viimeiseen yöbussiin. Yksi kavereistani jäi yöksi. Päätimme syödä vielä myöhäistä iltapalaa, sillä pleikkaria pelatessa oli tullut nälkä. Tavallisesti en pidä yösyömisestä. Sallin itselleni tämän poikkeuksen ja jatkoimme puhumista. Lopulta raaskimme mennä nukkumaan. Aamulla jatkoimme taas Crash Bandicootin pelaamista. Jostain syystä minun tekee mieli pelata sitä nyt koko ajan... Iltapäivällä kaverini piti lähteä. Odottelin perhettäni kotiin Joensuusta ja lämmittelin heille saunaa samalla kun yritin saada edes hieman kouluhommiani tehtyä. Eihän siitä mitään tullut.

Kaiken kivan seurauksena olen nyt ollut kovin flunssainen pari päivää. Öisin olen yskinyt. Silmät punertavat ja vuotavat, kuten nenäkin. Kurkku on kipeä ja kuumeinen on olo, mutta kuumemittari näyttää vain 36,9 astetta. Nyt lähden juomaan teetä.

Kokemusrikas päivä

Perjantaina kävin kahden kaverini kanssa tiedekeskus Heurekassa. Meitä kiinnosti erityisesti siellä meneillä oleva Body Worlds-näyttely. Näyttelyssä on kuvattu ihmisen anatomiaa. Näytteillä on oikeita ihmisten vartaloita ja erilaisia ruumiinosia. Näyttely on kiertänyt jo yli 70 kaupungissa. Ensimmäisen kerran se oli esillä Japanissa vuonna 1995. Heurekassa näyttely on nähtävillä 22.9.2013 asti.

Olin varautunut näyttelyn olevan ahdistava, mutta mielenkiintoinen.

Paikan päällä Heurekassa kävimme ensiksi tutkimassa kaikki kiehtovat pisteet. Tuntui kuin olisin taas ollut viisivuotias. Suunnilleen sen ikäisenä olin ollut siellä viimeeksi serkkujen kanssa. Mieleeni jäi erityisesti vaijeripyörä. Olin pienenä aika rämäpää. Nähdessäni serkkujen menevän siihen, halusin itsekin kokeilla.

Aluksi oli vaikeaa päästä pyörän kyytiin. Jalat ylsivät juuri ja juuri polkimille. Aloin polkea. Noin puolessa välissä vaijeria voimat alkoivat hieman ehtyä ja katsoin alas suojaverkon läpi vanhempiani, jotka eivät tienneet aikeistani. Verkko näytti kauhean hauraalta. Vaijerin lopussa tuntui kuin polkisi ylämäkeen ja voimat eivät enää tuntuneet riittävän. Ojensin jalkani rautakaiteen säleikköön ja pidin jalalla kaiteesta kiinni. En uskaltanut irrottaa otetta ja ymmärsin etten omin avuin pääsisi loppuun asti. Huusin vanhempiani niin kovaa että koko Heureka kaikui. Aluksi he eivät tajunneet minun huutavan heitä. Serkkuni lähtivät juoksemaan vaijerin alkupäästä portaita alas, kapusivat ylös ja lopulta auttoivat minut turvaan. Kokemus oli kamala.

Välillä olen nähnyt unia tippumisesta verkkoon. Voisi niitä painajaisiksikin kutsua. Tämä kokemus mielessäni halusin saada positiivisemman kokemuksen kyseisestä pyörästä ja hetken arpomisen jälkeen löysin itseni pyörän selästä. Pyöräilin toiseen päähän kaverieni riemuhuutojen saattelemana. Toista kertaa en mennyt. Minulle riitti, että sain todistettua itselleni tuon laitteen olevan yhtä turvallinen kuin laitteet esimerkiksi Linnanmäellä. Eihän se muuten olisi siellä ollut kaikki nämä vuodet.

Jatkoimme eteenpäin. Teimme kolikot itsestämme, saimme mm. kokea maanjäristyksen ja nostaa auton ilmaan. Ehdoton suosikkimme oli kuitenkin peli, jossa piti hajoittaa entsyymejä. Pelasimme sitä moneen kertaan. Se oli hauskaa. Enempää en viitsi kertoa, sillä en halua viedä keneltäkään iloa löytää näitä kiehtovia asioita Heurekasta itse.

Oman mainintansa ansaitsee ihana pikkupoika, joka oli arviolta noin 7-vuotias. Hän pelasi meidän kanssa entsyymi-peliä ja opasti välillä mitä eri pisteillä piti tehdä, sillä omien sanojensa mukaan hän oli käynyt Heurekassa jo kymmenen kertaa. Hän oli niin suloinen. Välillä poika lähti huitelemaan itsekseen jonnekin ja sitten taas palasi luoksemme. Hänen vanhempansa olivat varmaankin aina jollain toisella pisteellä.

Lopulta menimme katsomaan näyttelyä. Se oli mielenkiintoinen, mutta surullinen. Minusta se ei ollut ahdistava. Mielessäni pyöri millaisia kaikkien niiden ihmisten elämäntarinat ovat mahtaneet olla, ja en voinut olla ajattelematta sitä, miten he ovat kuolleet ja näyttelyyn päätyneet.  Näihin kysymyksiin en saanut vastausta.

Näyttelyssä oli aivan "normaali" haju. Sanon tämän siksi, että jotkut saattavat arvella näyttelyssä olleiden ruumiiden haisevan. Ruumiit oltiin plastinoitu eli jotenkin muumioitu. Minusta ne näyttivät muovilta. Olikin vaikeaa sen vuoksi ymmärtää, että ruumiit olivat oikeasti oikeita ihmisiä. Eivät muovisia.

On ihmeellistä, miten luonto on osannut muovata ihmisen. Olemme paljon paljon monimutkaisempia olentoja kuin olin osannut kuvitellakaan. Käykää ihmeessä katsomassa. Näyttely avartaa. Tuntuu, että osaan taas hitusen enemmän arvostaa omaa ja läheisteni terveyttä.:)

Heureka

Jos joku on kiinnostunut lukemaa näyttelystä kirjoitetun artikkelin, on siihen yhteys tästä.

Hiustenvärjäystä

Eilen olin kaupungilla syömässä opiskelijaruokalassa Unicafessa Helsingin keskustassa ja kävin muutamissa kaupoissa. Mukaan tarttui kolme paitaa ja hiusväri. Olin jo pitkään jutellut kavereideni kanssa hiustenvärjäämisestä itse, sillä heillä on siitä paljon enemmän kokemusta kuin minulla. Olen aina (yhteensä vain muutaman kerran) käynyt kampaajalla lattamassa raitoja, mutta näin opiskelijana halusin edes kerran kokeilla halvempaa vaihtoehtoa. Vaikka siinä onkin suuren fiaskon syntymisen riski.

Hiusväriksi valitsin raitojen tekemiseen tarkoitetun Schwarzkopf Blonden. Pakkaus sisälsi suojahanskat, vaalennusjauheen, kehite-emulsiopullon, sekoitusastian ja -tikun, hoitoaineen, reikäisen myssyn ja sudin, jonka toisessa päässä oli koukku sekä tietysti yksinkertaiset käyttöohjeet. Hinta 11,80€ Anttilasta.

Tuote sisältöineen + mariskoooli sisältöineen.

Eilen illalla pesin hiukseni. Ennen värjäystä piti harjata hiukset takuista suoriksi. Halusin laittaa raidat tuotteen mukana olleen myssyn avulla, sillä olin huolissani värin sotkeutumisesta epätasaisesti muihin hiuksiin ilman myssyä. Sudin päässä oleva koukku oli hyvin terävä ja raapi hiuspohjaa, joten kokeilin sen sijaan pientä virkkuukoukkua. Sen pää on pyöreämpi, joten päänahka joutui vähemmälle koetukselle.

Koukun avulla toin hiussuortuvia myssyn alta (äidin avustuksella). Kun olin tuonut mielestäni suortuvia tarpeeksi, kampasin hiukset ja laitoin värin. Tuotteen mukana tullut suti oli mielestäni naurettavan pieni, joten levitin värin käsin.

Minulla on melko pitkät hiukset, joten väriä olisi saanut olla enemmän, mutta lyhyemmille hiuksille sitä varmaan on ihan riittävästi. Tosin kannattaa muistaa, että hiusten pituuden lisäksi värin riittävyys riippuu myös haluttujen raitojen määrästä.

Vaalennus käynnissä. Väriä oli aivan liian vähän hiuksiini.:( Välillä pitää tyytyä siihen mitä on. Ensi kerralla osaan ottaa tämän huomioon.

Värin oltua noin 20min päässäni tarkistin, miten vaalennus oli toiminut. Voi sanoa, että vaalentuminen alkoi näkymään jo muutaman minuutin kuluttua värin laittamisesta ja se jatkui mielestäni nopeasti. Puolen tunnin kuluttua hiukseni olivat mielestäni vaalenneet tarpeeksi. Seuraavaksi pesin hiukset, poistin myssyn ja laitoin hoitoainetta.

En malttanut odottaa lopputuloksen näkemistä, joten föönasin hiukset kuivaksi. Tässä ennen ja jälkeen kuvat: (huomioikaa ihanat rönttövaatteeni)

Ennen

Jälkeen

Viime yönä jännitin värjäämistä ja uni ei meinannut tulla, mutta olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen. Kesällä on kivaa olla vaaleahiuksinen.:) Vielä pitää nuo kutrien latvat leikata ja muotoilla...


Ja ainiin! Tässä kuvat vielä ostamistani vaatteista:

Lindexin paita.

Paidassa viehättivät ihanat yksityiskohdat.

Paidassa viehätti hauska printti, joka tulee kivasti esille tumman neuleen kanssa. Paita on Carlingsilta.

Rento neule laiskempia päiviä varten. Näyttää kuvassa melko muodottomalta, mutta mielestäni se istuu hyvin päälleni. Paita on BikBokilta.

Minulla on vihreät silmät, joten ajattelin paidan korostavan kyseistä piirrettäni mukavasti. Muuten en vaatteissani ole aikaisemmin juurikaan vihreää käyttänyt. Lisäksi paidassa miellytti kaunis punos.

Suklaamunia ja siivousta

Heipä hei,

Tänään olen ahkerasti siivoillut: on tullut imuroitua, pyyhittyä pölyjä ja tavaroita järjesteltyä. Siihen meni useampi tunti ja nyt tuntuu että vielä olisi esimerkiksi se olohuoneen kirjahylly joka pitäisi käydä pyyhkimässä ja sen kaikki valokuvakehykset ja muut aarteet. Mutta päätin suoda itselleni vapautuksen ainakin hetkeksi näistä tehtävistä ja palkitsin itseni pääsiäisen ensimmäisellä Mignon-munalla. Hyvää oli ja kyllä, se oli ensimmäinen tänä pääsiäisenä.  Täällä landella missä asustelen (vielä vanhempieni luona), on monet naapureidemme lapsista kasvaneet jo niin isoiksi että tänä pääsiäisenä meillä ei käynyt ketään virpomassa. Vähäiseen pääsiäismunien syömiseeni on saattanut myös vaikuttaa se, että kävin muutama viikko sitten risteilyllä ja sieltä tarttui mukaan muutama Toblerone-pötkylä.;)

Pala pääsiäisestäni.

Vielä on muutama päivä lomaa jäljellä. Huomenna ainakin pitää lähteä hankkimaan lippuja erääseen opiskelijarientoon ja ehkä voisi pistäytyä shoppailemaan Itäkeskukseen.

Viime kesästä...

Kesä lähestyy ja en voi olla tässä (jäätelöä lipoessa) muistelematta mitä viime kesänä tapahtuikaan. Ehkä muistelu auttaa tekemään jotkin asiat samoin ja jotkin eri tavalla. Selvää on, että haluaisin kovasti päästä kesätöihin. Ei haittaa, vaikka tänä kesänä en ehtisikään olemaan montaa viikkoa  matkoilla tai osallistumaan kaikille festareille. Pitkälti näin kului kesäni 2012. Nostetaan sieltä kuitenkin esiin muutamia asioita:

Provinssirock 2012 ja ensimmäiset huurteiset.

Kesäkuussa lähdin kahden helsinkiläiskaverini kanssa Helsingin rautatieasemalta kohti Seinäjokea. Juna oli täynnä hilpeätä festariväkeä. Matka taittui mukavasti korttia pelaten ja jutustellen uusien tuttavuuksien kanssa. Mieleen jäi eräs poika, joka sanoi olevansa provinssissa jollakin tiskillä baarimikkona. Myöhemmin syksyllä yliopiston avajaiskarnevaaleissa törmäsimme poikaan uudelleen. Hän ei meitä huomannut, mutta me muistimme hänet.

Perillä Seinäjoella marssimme suorinta tietä lähimpään pizzabuffettiin, mikä oli kuin taivas pepsi-addiktoituneelle ystävälleni, ja odottelimme että seinäjokilainen kaverimme tulee hakemaan meitä. Saimme oman asuntovaunun ja kaverini äiti laittoi hyvää ruokaa. Parhaiten mieleen jäi itse tehty perunamuussi (jonka jälkeen olen pyrkinyt välttämään kaikkia mahdollisia valmisperunamuussijauho-systeemejä). Itse tehty perunamuussi on niiiiiin taivaallisen hyvää, mutta harvemmin sitä itse jaksaa alkaa tekemään. Tai ainakaan minä en kovin usein kerkeä. Harmi.

Festarilla näimme ekana päivänä Nightwishin. Näin jälkikäteen on tietenkin hyvä sanoa, mutta jotenkin jo silloin tuntui että Anette ei ihan tuntenut oloaan kotoisaksi bändissä ja siksi ei ollut yllätys, että hän myöhemmin lähti Nightwishista. En ollut nähnyt heitä livenä aikaisemmin, joten voi olla että kyseessä oli vain esiintymisjännitys, sillä olen ymmärtänyt hänen olevan kova jännittämään (mitä olen itsekin).

Säät suosivat muuten paitsi toisen päivän iltana PMMP:n keikalla alkoi sade. Puimme vain sadetakit yllemme ja kaikki jatkui kuten aiemminkin. Jukka Pojasta, Michael Monroesta, Slayeristä ja monista muista esiintyjistä erottui edukseen mielestäni Billy Talent. En ollut aikaisemmin kuunnellut kyseistä bändiä, mutta heidän viimeisen päälle hienot hiustyylit ja kaikkensa antava lavaesiintyminen tekivät kyllä vaikutuksen.

Provinssirockin jälkeen vetäydyin perheeni kanssa mökille Savonlinnaan. Vietimme mökillä juhannuksen ja muutaman viikon.

Soutelimme ja uimme.

Aitan seinää. 

Hmm.. miksiköhän tämä tuli laitettua?

Hoidimme mummin kukkia.

Teimme kasvimaan pellolle. 

Edustalla harkitsemattoman vinot perunamaan viivat (olimme ensikertalaisia akka-auran käytössä).

Teimme halkoja.

Heinäkuusta elokuun alkuun sain töitä terveyskeskuksesta. Auttelin vuodeosastolla siivoamalla ja ruuan jaossa. Lisäksi tein kaikenlaisia vaate-ja tarviketilauksia. 

Elokuussa oli aikaa tavata pitkästä aikaa opiskelukavereita ja suoritin yhden kurssin. Oli outoa kun oli vain yksi kurssi. Ei se tuntunut yhtään koulunkäynniltä. Sovelsimme aika paljon kaveriporukassani yhdessä opiskelua ja sen jälkeen menimme aina tekemään jotain kivaa. Kerran eräs soluun muuttanut kaverini kutsui meidät kaikki luokseen syömään pelmenejä. (Jos joku ei ole kuullut kyseisestä ruoasta, voi siitä lukea hieman tästä) Lopulta päädyimme ulos nurmikolle makoilemaan vilttien päälle ja nauttimaan auringosta sekä pelaamaan erästä piirtämispeliä. Muistaakseni se vaikutti rikkinäiseltä puhelimelta, mutta sitä pelattiin piirtämällä. Tämän jälkeen menimme ostamaan mansikoita ja kirsikoita Pasilan juna-asemalta eräältä marjanmyyjältä ja palasimme pelaamaan korttia. Haahuilimme ulkona päivän, illan ja yön. Osa porukasta lähti omille teilleen, osa jäi pelaamaan vielä korttia aamukasteessa (mikä ei ollut kovin mukavaa hyttysten ja korttien kastumisen vuoksi). 

Kerran vietimme viini-iltaa ja lauloimme karaokea. Jälkikäteen hieman hävetti versiomme Queenin Dont stop me now-kappaleesta, jota yritimme laulaa kauhean matalalta. Hehehe ainakin saimme keskenämme hyvät naurut (mitäköhän naapurit versiostamme pitivät :D).

Outoa muistella näin tarkasti, mitä tapahtui melko kauan aikaa sitten. Toivottavasti piditte. Olisi niin paljon kerrottavaa, mutta en tiedä mitä mieltä olisitte niistä, joten aloittelen nyt tämän pituisella postauksella ja voisihan (ehkä) tv:n kautta pyrkiä pääsemään kohta nukkumaankin.

Sweet dreams everyone!